”Näemme jokaisessa asiakkaassa ihmisen”
Me, jotka olemme Turussa pidempään asuneet, muistamme, että Kauppiaskatu 10:ssä on aina ollut optikkoliike. Parhaimpina aikoina niitä on siinä vierekkäin tönöttänyt kaksikin. Kerromme nyt tarinan toisesta. Siitä, joka edelleen on jäljellä, ja jonka nimi on Optinäkö.
Optinäön perustivat eräänä kesäisenä päivänä viisikymmentä vuotta sitten herra ja rouva Alanen. Mauri Alanen oli alun perin silmälasihioja, ja hänen vastavihitty aviovaimonsa Virpi Alanen Turun kauppa-opiston kasvatteja. Mauri oli päätynyt optiselle alalle, koska hänen äitinsä Maria oli ohjeistanut, että miehellä pitää olla kunnon ammatti. Kuuliainen Mauri oli hankkiutunut sittemmin Helsingin optikko-opistoon ja valmistunut optikoksi.
Nuorellaparilla oli kaksi unelmaa: optikkoliike ja omakotitalo. Kun Virpin äiti, Helli, löysi sopivan kiinteistön Optikkoliike Kangasniemen naapurista vuonna 1970, oli jälkikasvun aika perustaa liike. Esikoistaan odottava Virpi oli tuolloin 24-vuotias ja Mauri muutaman vuoden vanhempi.
Tuoreella yrittäjäparilla oli moderni ote optisen liikkeen pitämiseen. Ajan tapa oli pitää kehyksiä visusti tiskin alla ja näyttää niitä sieltä asiakkaalle yksi kerrallaan, sen mukaan minkä myyjä arvioi asiakkaalle sopivan. Alasen liikkeeseen kehyksille teetettiin puusepällä hienot avohyllyt. Asiakkaat saivat ensi kertaa itse valita, mikä alun toisesta sadasta kehysparista heitä miellytti. Rohkeimmat uskalsivat itse kokeillakin. Mallia oli omaksuttu naapurimaasta Ruotsista.
Ilmeisesti sisustusratkaisut olivat jo alun perin onnistuneet. Eräs Optinäön nykyasiakkaista kertoo ostaneensa ensimmäiset silmälasinsa myymälästä 1970-luvulla. Tuolloin hän valitsi myymälän sisutuksen ja tyylin perusteella. Asiakkaasta tuli sittemmin arkkitehti.
Optinäön myynnin siivittivät lentoon itävaltalaisen Silhouetten muovi- ja metallikehykset – jotka ovat pitäneet paikkansa valikoimissa edelleenkin. Videolle filmattiin, miten kehykset istuvat, jollei peilistä nähnyt. Linssit hiottiin tuohon aikaan käsin, joten kohtapian avajaisten jälkeen myymälään tarvittiin jo lisäapua silmälasien valmistukseen.
Ketjuliikkeeksi
Maurilla oli palava halua oppia uutta ja kehittää liikettä. Hän kouluttautui heikkonäköisten apuvälinesovittajaksi ja vuonna 1978 hän sai piilolinssien sovitusoikeuden. Optinäkö olikin ensimmäisiä liikkeitä, josta sai sen ajan uutuudet – kovat piilolinssit. Silmälääkäreiden kanssa tehtiin vahvaa yhteistyötä 1980-luvulla, jolloin yrityksellä oli Maariankadun puolelta toinenkin liikehuoneisto.
Mauri oli ahkera mies käymään juttusilla muiden kauppiaiden kanssa. Heti yrittäjäksi ryhdyttyään hän liittyi Silmäoptikkojen liittoon ja muutaman vuoden päästä tuli valituksi sen puheenjohtajaksi. Siellä Mauri tutustui samanhenkisiin yrittäjäoptikkoihin ja heidän kesken kypsyi ajatus oman maahantuontiliikkeen, Europtan, perustamisesta. 1980-luvulla yhteistyö laajeni myös markkinointiin ja ketju sai Maurin ehdotuksesta nimen Silmäteräoptikko.
Strassien kulta-aika
Muistatko 1980-luvun huikeat kehykset? Ne olivat suuria kuin ikkunat, muovisia ja värikkäitä. Myös ”hengettömät” eli kehyksettömät Stella Polaris -silmälasit koristeviisteillä, strasseilla ja värjätyillä linsseillä löivät tuolloin itsensä läpi.
- Stellat olivat käsityötaidon näyte. Sellaiset löytyvät varmaan vieläkin monen turkulaisrouvan muistojen laatikosta, Mauri Alanen arvelee.
Yhden silmälasiparin valmistaminen kesti kokonaisen työpäivän, joten Optinäön listoilla uurasti tuolloin enimmillään seitsemän henkilöä. Mittatilaustyö ja räätälöinti aloitettiin siis jo tuolloin.
Jälkikasvua
Yrityksen perustamisen ohella oli Alasen perheeseen ehditty hankkia myös lapsia. Esikoinen Johanna oli syntynyt 1970 ja pikkusisko Tuulia kuusi vuotta myöhemmin. Lapset pyörivät pääosin mummin hoivissa, mutta myös kaupan toimet tulivat heille tutuiksi. Ensimmäisen kerran Johanna muistaa olleensa ”oikeissa” töissä 14-kesäisenä.
- Toimin silloin posti- ja lähettityttönä. Pienestä saakka olen pitänyt asiakkaiden kanssa juttelemisesta, tällainen torimyyjäluonne kun olen, Johanna kuittaa.
Johannalla on aina ollut silmää kauneudelle. Siksi hän haaveilikin lukion jälkeen somistajan urasta ja hankki alan koulutukset. Ja tapasi komean miehen, juuri kauppaoppilaitoksesta valmistuneen merkonomin, Vilénin Jarkon. Tarkan oloinen vävykokelas kelpasi appiukollekin, joka palkkasi hänet silmälasihiojaksi. Johanna haaveili lentoemännän urastakin, mutta lopulta päätyivät Helsingin IV terveydenhoito-oppilaitoksen optikkolinjalle niin Jarkko, Johanna kuin Tuuliakin. Johannan somistajan kädenjälki näkyy edelleen myymälän ikkunoissa, jotka niittävät usein kunniamainintoja.
Muotoon hiotut
Optinäössä uurasti siis kaksi sukupolvea parin vuosikymmenen ajan. Lienevätkö käyneet seinät ahtaiksi, sillä nuorten tullessa mukaan, lisätilaa ostettiin naapurihuoneistosta ja liike laajeni nykyiseen kokoonsa. Markku Stenman laati vuonna 1995 sisustussuunnitelman, jolla mentiin aina vuoteen 2007.
Kehysten koko on vuosikymmenten saatossa vaihdellut kuin hameen helman pituus. 1980-luvun hengettömistä ikkunalaseista päädyttiin 1990-luvun kauniiden Casanova-lasien ja pienten kapeiden pokien kautta 2000-luvulla takaisin kehyksettömiin laseihin. Tällöin Optinäkö oli ensimmäisten joukossa ottamassa käyttöön silmälasien valmistuksessa remote edging -tekniikan. Siinä kehyksen muoto luetaan liikkeessä ja linssit saadaan hiomolta valmiiksi muotoon hiottuina. Tämä nopeuttaa valmistusprosessia, mutta jättää silmälasien viimeistelyn liikkeen tehtäväksi.
Perusarvot säilyneet
Myymälän ikkunoihin teipattiin vuonna 2010 sana ”Synsam”, sillä Silmäteräoptikot liittyivät osaksi ruotsalaista franchising-ketjua. Omistajuudesta ei kuitenkaan luovuttu ja ketjustakin Optinäkö irtaantui jälleen vuonna 2017. Ympyrä on siis sulkeutunut ja tänä päivänä Optinäkö on jälleen yksityinen paikallinen optikkoliike.
Paluu juurille ei kuitenkaan ole suuri hyppy, sillä samat perusarvot ovat seuranneet Optinäköä koko sen historian ajan. Asiakkaan paras näkömukavuus on aina ollut yrityksen ykköstavoite.
Toiminnan sydän on alusta asti ollut optikon, nykyisin optometristin, näöntutkimus. Sen pohjalta räätälöidään asiakkaan tarpeisiin paras silmälasiratkaisu. 2020-luvulla se tarkoittaa yksilöllisiä linssiratkaisuja, Silhouetten tai Lindbergin räätälöitäviä kehysmalleja tai vaikka asiakkaan kasvojen mukaan mitoitettuja 3D-printattuja Yuniku-silmälaseja.
- Haluamme olla mukana tekniikan ja digitalisaation tuomassa kehityksessä sekä muutoksessa. On mahtavaa mitä uuden tekniikan avulla saavutetaan, teknisestä edistyneisyydestään Vuoden 2019 optikkona palkittu Jarkko Vilén toteaa.
Teknisen toimivuuden lisäksi Optinäössä uskotaan silmälasien tuovan kauneutta.
- Oikein valittu voimakkuus ja asiakkaan omat värit huomioiva kehys parantaa käyttäjänsä ulkonäköä ja elämänlaatua. Ihminen, jolla on huolella valitut lasit, näyttää paremmalta kehyksellä kuin ilman, kertoo Johanna Vilén vuosikymmenten kokemuksella.
Yrittäjäperheen elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Miten kävi sen Maurin ja Virpin toisen haaveen, omakotitalon?
- Se kyllä saatiin hankittua, mutta ei sen pitämiseen ollut aikaa, joten siitä luovuttiin, Virpi nauraa.
Eteenpäin on aina menty tärkeimmän ominaisuuden, positiivisen asenteen, avulla.
- Positiivisella asenteellaan ja sydämellään näkee tärkeät asiat elämässä. On optikoita, jotka näkevät jokaisessa ihmisessä asiakkaan. Me näemme jokaisessa asiakkaassa ihmisen! Olemme olemassa rakkaudesta lajiin, kauppiaspariskunta toteaa.
